Britain in the Middle Ages

Francis Pryor, Britain in the Middle Ages: An Archeological History. Harper Perennial, London, UK, 2006.

Francis Pryor on brittiläinen pronssi- ja rautakausiin erikoistunut arkeologi. Britain in the Middle Ages on tavallisuudesta poikkeava keskiajan historiaa koskeva teos, koska kirjoittajan näkökulma historiaan perustuu fyysisiin löytöihin, ei ihmisten keksimiin käsitteisiin. Pryor ei pidä esimerkiksi keskustelua keskiajan loppumisesta erityisen mielenkiintoisena, koska mikään 1500-luvun ilmiö ei tuottanut loppujen lopuksi uutta ja poikkeavaa siinä määrin, että merkittävän muutoksen voitaisiin katsoa aloittaneen uuden aikakauden. Itse asiassa hänen käsitteistössään esimoderni alkaa noin 600 jKr. Musta surma aloittaa parisataavuotisen siirtymän kohti myöhäistä modernia kautta. Näin ehkä vanhempaan historian kirjoitukseen verrattuna Pryor korostaa jatkuvuutta rajujen muutosten tai vallankumousten sijaan.

Pryor kuvaa anglosaksisen Britannian oloja ennen normannien tuloa. Tiestö, hallinto ja kauppa kukoistavat jo ennen Vilhelm Valloittajaa. Viikingitkin laimentuvat aikaa myöten ensimmäisten retkien verenhimoisista ryöstelijöistä maaomistukseen tähtääviksi siirtolaisiksi, jotka toki ottivat haltuunsa alueita, mutta he jäivät aloilleen antaen nimet monelle rannikon ja jokivarsien kylille. Kaupan myötä joidenkin keskusten asema vakiintui markkinapaikkana. "Orgaanisen" kehityksen ohella kaupunkeja perustettiin myös vakiinnuttamaan kuninkaan valta.

Mustaa surmaa Pryor pitää käännekohtana. Kun noin kolmasosa populaatiosta menehtyy vuonna 1348, hirvittävän inhimillisen trauman ohella työvoiman tarjonta heikkenee, ja rutto alkaa purkaa feudalismin (mitä se sitten onkin) perinteitä. Pryor nojaa Postanin tutkimustuloksiin korostaessaan Mustan surman yhteiskunnallista vaikutusta: sosiaalinen joustavuus, palkkatyö, rahatalous, markkinat, pääoma, jne. Tätä taustaa vasten teollistuminen ei näytä enää niin suurelta loikalta kuin ehkä perinteisesti on ajateltu. Itse asiassa Pryor viittaa viime aikaisiin tutkimuksiin, joissa Britannian keskiaikainen raudantuotanto ennen Mustaa surmaa toimi jo suurissa yksiköissä.

Pryorin kerrontaa on sujuvaa, mutta teksti poukkoilee kolmessa ajassa: keskiajassa, 1960-80 -luvuissa ja nykypäivässä. Juuri, kun kuvaus anglosaksein kaupasta tai ruton runtelemasta Lontoosta on kääntymässä mielenkiintoiseksi, Pryor hyppää 1900-luvun arkeologiaan, johonkin anekdoottiin kaivauksiin liittyen tai merkittävään arkeologiin (joka on sattumoisin Pryorin tuttava). Jos haluaa perehtyä Britannian keskiaikaan, tämä ei ole hyvä kirja. Jos haluaa perehtyä Britannian keskiajan arkeologiaan, tämä ei ole hyvä kirja. Britain in the Middle Ages on jossain määrin viihdyttävä kokoelma pronssiaikaan perehtyneen arkeologin kertomuksia ja näkemyksiä. Kirja tarjoaa perinteisestä oppikirjasta poikkeavan luennan tapahtumille, ja maalaa hyvin inhimillisen kuvan aikalaisista. Kirjassa on joitain valokuvia kaivauksista, löydöistä ja rakennuksista.