maanantai 9. maaliskuuta 2015

Persuasion

Kuva: archive.org
Jane Austen, Persuasion (1818). Project Gutenberg EBook, 1994. http://www.gutenberg.org/ebooks/105

Romaaneissaan Jane Austen tapaa riepotella päähenkilöiden vähäisistä eväistä muodostamia ennakkoluuloja. Sosiaalisesti hyväksytyt kanavat kommunikaatiolle ovat kapeita, joten päähenkilöt joutuvat tekemään johtopäätöksiä pienistä vihjeistä ja täydentämään niitä epävarmoista huhuista, mikä heijastuu heidän käytökseensä, mikä puolestaan tulee ympäröivien ihmisten havaitsemaksi, mikä puolestaan heijastuu heidän käytökseensä, minkä päähenkilö huomaa, mikä sitten taas heijastuu hänen käytökseensä, minkä puolestaan...
It did not surprise, but it grieved Anne to observe that Elizabeth would not know him. She saw that he saw Elizabeth, that Elizabeth saw him, that there was complete internal recognition on each side; she was convinced that he was ready to be acknowledged as an acquaintance, expecting it, and she had the pain of seeing her sister turn away with unalterable coldness.
Persuasion (1818, suom. Viisasteleva sydän) on Austenin kypsällä iällä kirjoittama ja postyymisti julkaistu Northanger Abbeyn tavoin Bathiin sijoittuva romaani. Anne Elliot on 27-vuotias naimaton kolmilapsisen perheen keskimmäinen tytär. Hän on purkanut kahdeksan vuotta aiemmin kihlauksen nuoren kapteenin kanssa tämän puutteellisen aseman vuoksi, ja nyt  avioliittomarkkinat alkavat hänen osaltaan umpeutua. Vaikka Elliotit ovat arvostettua sukua, Annen avioliittohaaveita varjostavat hänen leskeksi jääneen isänsä sir Walter Elliotin itsekkyys, ylemmyyden tuntoisuus ja heikko taloudenpito. Tulojen ja menojen tasapainottamiseksi perhe muuttaa Bathiin.

Sir Walterin suhde ympäristöön on sosiaalisen aseman värittämä. Hänestä jopa amiraalikin on vuokralaisena epäilyttävä - etenkin, kun tämä tuo mukanaan seudulle kaikenlaisia merimiehiä. Vaikka Anne on isäänsä älykkäämpi, sydämellisempi, harkitsevampi ja kaikin puolin järkevämpi, hänkin kavahtaa suvun aseman laimentamista avioliiton kautta (sopiva avioliittokumppani ei löydy pelkästään tuntemalla, vaan tämän täytyy olla oikeaa säätyä sopivalla tavalla). Silti ystävyys hänen oman asemansa alapuolelle pelastaa hänet - jos ei häpeältä niin - mahdollisesti karvaalta syyllisyyden tunnolta. Luottamuksellisessa keskustelussa siirtyy austenilaisittain poikkeuksellisen suoraan poikkeuksellisen raskauttavaa tietoa.

Kirjan nimen mukaista suostuttelua tapahtuu tietenkin kaiken aikaa. Ihmiset taipuvat jonkun näkemyksiin jostakusta toisesta. Silti, hassua kyllä (kirjan digitaalisesta laitoksesta huomaa helposti), verbi suostutella, to persuade, on melkein poikkeuksetta jotain, mitä Annen kummitäti Lady Russell sanoo tai tekee. Tämä täti manipuloi taitavasti.

Persuasion jäi kaikesta huolimatta etäiseksi. En ehkä keskittynyt tarpeeksi, joten polveileva sosiaalinen kanssakäyminen ei oikein imaissut mukaansa. Havainnon ja käytöksen kimpolemisen seuraaminenkin jäi vähäiseksi. Ehkä tähän kirjaan pitää vielä palata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti