Kun köyhä ja viinaan menevä kulkukauppias John Durbeyfield saa tietää polveutuvansa normanniajan mahtisuvusta d'Urbervilleistä, hän alkaa mielessään samastua ylimyksiin. Tess, hänen 16-vuotias tyttärensä, lähetetään läheiseen d'Urbervillejen kartanoon pyytämään apua perheen ahdinkoon nyt tunnistettuun sukulaisuuteen vedoten. Kartanon nuori herra Alec ihastuu Tessiin, tarjoaa tälle töitä ja useiden lähentely-yritysten päätteeksi raiskaa tämän. Tess pakenee ja synnyttää lapsen, joka elää vain lyhyen aikaa ja kuolee ilman kastetta.
"Then will you give him a Christian burial?" she asked quickly.Vanhemmat ovat pettyneitä, koska tytär ei pelaa korttejaan, nuoruuttaan ja kauneuttaan, oikein. Tess pakenee häpeää kotikylästään ja pestautuu palkolliseksi, maitotytöksi. Hän saa ystäviä, häneen rakastutaan ja hän rakastuu, mutta menneisyys seuraa häntä pitkin Wessexin maaseutua, minne teollisuus alkaa ulottaa koneitaan tuoden uudenlaisen työtahdin.
The Vicar felt himself cornered. Hearing of the baby's illness, he had conscientiously gone to the house after nightfall to perform the rite, and, unaware that the refusal to admit him had come from Tess's father and not from Tess, he could not allow the plea of necessity for its irregular administration.
"Ah—that's another matter," he said.
By the engine stood a dark, motionless being, a sooty and grimy embodiment of tallness, in a sort of trance, with a heap of coals by his side: it was the engine-man. The isolation of his manner and colour lent him the appearance of a creature from Tophet, who had strayed into the pellucid smokelessness of this region of yellow grain and pale soil, with which he had nothing in common, to amaze and to discompose its aborigines.Yhteiskunta muuttuu, ja hieno verenperintö, josta Tessin isä haaveilee, alkaa merkitä yhä vähemmän. Se ei varsinkaan takaa moraalista ryhtiä. Ihmiset asemastaan riippumatta pakenevat arkea unelmiin ja romantisointeihin, jotka eivät ole enää kirkon tuottamia.
What he looked he felt. He was in the agricultural world, but not of it. He served fire and smoke; these denizens of the fields served vegetation, weather, frost, and sun. He travelled with his engine from farm to farm, from county to county, for as yet the steam threshing-machine was itinerant in this part of Wessex. He spoke in a strange northern accent; his thoughts being turned inwards upon himself, his eye on his iron charge, hardly perceiving the scenes around him, and caring for them not at all: holding only strictly necessary intercourse with the natives, as if some ancient doom compelled him to wander here against his will in the service of his Plutonic master. The long strap which ran from the driving-wheel of his engine to the red thresher under the rick was the sole tie-line between agriculture and him.
Thomas Hardyn Tess of the d'Urbervilles (1891) kuvaa viktoriaanisen loppupuolen seksuaalisuuteen liittyvää kaksinaismoraalia. Tess on idealisoitu naiseus, ahkera, kaunis ja uskollinen mutta ympäröivän yhteisön silmissä tahrattu. Miehet käyttävät asemaansa ja alkavat puhua uskonnosta, moraalista, periaatteista ja rakkaudesta aina omaksi edukseen. Tarinan tragedia seuraa epäsymmetriasta: Aadamin ja Eevan lankeemus on samaa mutta kuitenkin erilaista.
Hardy käyttää äärimmäistä kovaosaisuutta sosiaalisen todellisuuden paljastamiseen samaan tapaan kuin Dickens, mutta Tess ei ole mikään Oliver Twist (onneksi) vaan ajatteleva, tunteva ja toimiva ihminen, jonka kautta tarjoutuu upea -jos kohta paikoin räikeä- näköala 1800-luvun lopun brittiläiselle maaseudulle. Hardy leikittelee myös muutamin goottilaisin kauhutarinan motiivein, mutta paksummat juonteet tulevat Raamatusta: jos Tess maksaa muiden tekemistä synneistä, niin sanaston osalta koneet tuovat helvetin maan päälle.
Romaani julkaistiin aluksi jatkokertomuksena. Kirjan johdannossa James Gibson kuvaa muutoksia, joita kustantaja vaati tarinaan. Romaani julkaistiin ilman näitä korjauksia, ja Tess of the d'Urbervilles saavutti suuren suosion synnyttämästään kohusta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti