Nathan Price ei tunnusta nyansseja. Vuonna 1959 hän muuttaa vaimonsa ja neljän tyttärensä kanssa lähetyssaarnaajaksi Kongoon, tuolloiseen Belgian siirtomaahan. Ennalta huolellisesti valitut tavarat eivät kuitenkaan sovellu syrjäiseen viidakkokylään, eivätkä kentuckylaiset pavut kanna hedelmää uudessa ympäristössä. Itsevarma, omien demoniensa riivaama Nathan, jonka sitkeys hipoo typeryyttä, lähestyy paikallisia ylhäältä päin ja yrittää kaventaa kulttuurista etäisyyttä väkevästi saarnaamalla ja jyrkästi tuomitsemalla. Viidakko tai tuottama kulttuuri ei kuitenkaan jäsenny moderneihin länsimaalaisiin käsitteisiin.
We aimed for no more than to have dominion over every creature that moved upon the earth. And so it came to pass that we stepped down there on a place we believed unformed, where only darkness moved on the face of the waters. Now you laugh, day and night, while you gnaw on my bones. But what else could we have thought? Only that it began and ended with us. What do we know, even now? Ask the children. Look at what they grew up to be. We can only speak of the things we carried with us, and the things we took away.Barbara Kingsolverin erinomainen The Poisonwood Bible (1998) (suom. Myrkkypuun siemen) etenee Pricen perheen naisten kertomuksina. Perheen äiti Orleana on alistunut miehensä päätöksiin. Hän muuttuu georgialaisesta perheenäidistä esiteolliseksi kodinkoneeksi. Polttopuiden kerääminen, veden keittäminen, ruoan valmistaminen ja peseytyminen ovat täysipäiväistä raatamista. Kaunis viisitoistavuotias Rachel tuskailee hiuksiaan, vaatteitaan ja tulevaisuuttaan. Leah, toinen neljätoistavuotiaista kaksosista, on omaksunut isänsä arvot ja tavoitteet. Adah, aivovaurion puoliksi halvauttama sisko, rakentaa kielen ja kyynisyyden varaan suojaavaa etäisyyttä. Vain viisivuotias Ruth May syöksyy afrikkalaiseen ympäristöönsä varauksettomasti ollen ensimmäinen ystävystymään paikallisiin.
Saapuessaan Kongoon Pricen perhe uskoo isään, Jumalaan ja Eisenhoweriin. Afrikka kuitenkin vääntää kieroon länsimaiset perinteet ja opit. Kingsolver asettaa tarinassaan vastakkain paitsi teollisen ja esiteollisen yhteiskunnan myös kaksi uskontokäsitystä, länsimaisen ja ei-länsimaisen. Paikallisille uskonto ja yhteiskunta ovat sama asia, mutta yllättäen demokratia ei istukaan kirkkoon. Eikä se sovi politiikkaankaan, kun Eisenhowerin hallinto kaataa demokraattisesti valitun vastaitsenäistyneen Kongon presidentin. Lähetyssaarnaajaperheen yhteys ulkomaailmaan katkeaa, mutta Nathan ei halua leimautua pelkuriksi ja poistua maasta muiden länsimaisten tavoin. Niinpä jännitteet kiristyvät. Nathanin kyvyttömyys elättää perhettään ja järkähtämätön taistelu arvovallasta herättävät kitkaa. Housuissa kulkevat Pricen naiset sotkevat paikalliset käsitykset sukupuolirooleista. Tilanne liukuu kohti uhrikriisiä, eikä puhdistavaa väkivaltaa tarvitse odottaa kauan.
Tarina ei kuitenkaan lopu siihen. Kingsolver seuraa naisten tarinaa 1990-luvulle asti. Kukin heistä toimii kertojana vuoronperään kehittäen persoonallisen äänen ja ajattelutavan. Sodanjälkeiset murrokset heijastuvat henkilökohtaisina muutoksina, itsenäistymisinä, vapautumisina, heräämisinä ja luopumisina. Kertojien ääniä yhdistää ironia, joka hetkittäin kääntyy tarinan maailman sisältä kumpuavaksi huumoriksi.
Maybe he's been in Africa so long he has forgotten that we Christians have our own system of marriage, and it is called Monotony.The Poisonwood Bible oli pitkästä aikaa kirja, joka todella imaisi mukaansa. Kingsolver kokoaa kiehtovan kuvan vieraasta Kongosta, piirtää taitavasti kulttuurieroja ja rakentaa niistä jännitteitä mielenkiintoisten kertojien kautta. Vaikka belgialaisten siirtomaaisännyys on yksi historian synkimpiä, käyttää kerronta inhimillisiä sävyjä. Ne eivät silti peitä Kongon luonnonrikkauksien herättämää ahneutta tai länsimaiden kyvyttömyyttä ymmärtää sademetsän tuottamaa kulttuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti