The Poisoned Chalice

Bernard Knight, The Poisoned Chalice. Pocket Books, London, UK, 2004 (1998).

Brittiläisen patologian professorin Crowner John -murhamysteerisarjan toinen osa alkaa haaksirikosta joulukuussa 1194.  Torlahden rannalta löytyy laivan kappaleita ja kuolleita merimiehiä, ja kuninkaan Devonshiren kuolinsyyntutkija Sir John de Wolfe kutsutaan paikalle läheisestä Exeteristä. Paikallisten tarinat ja löydöt rannalla eivät aivan täsmää, eivätkä kuninkaan uudet lait ja käytännöt ole iskostuneet paikallisen rahvaan mieliin, joten Crowner John lukee heille lakia. Sitten Exeterissä rikkaan kauppiaan tytär raiskataan. Hieman myöhemmin samalla viikolla tunkiosta köyhästä kaupunginosasta löytyy kuollut aatelisnainen.

Knightin murhamysteeri etenee erinomaisesti. Crowner John ja Exeterin sheriffi Richard de Revelle jatkavat ristiriitaisten asetetusten ja käytännön olosuhteiden keskellä taistelua arvo- ja toimivallastaan. Ylhäisten kuolemat ovat aina myös poliittisia tapahtumia, eikä verikoston perinne ole täysin kitketty. The Poisoned Chalice on herkullinen keskiaikadekkari.

Norwegian Wood

Haruki Murakami, Norwegian Wood. Japaninkielisestä alkuteoksesta Noruwei no mori (1987) englanniksi kääntänyt Jay Rubin (2000) ja englanninkielistä teoksestä Norwegian Wood suomentanut Aleksi Milonoff (2012).

Haruki Murakami on japanilainen kirjailija ja kääntäjä. Hänen romaanejaan ja novellejaan on julkaistu Japanissa aivan 1980-luvun alusta lähtien, mutta suuren maailman tietoisuuteen hän nousi vasta vuonna 2000, kun englanninkielinen Norwegian Wood ilmestyi.

Norwegian Wood kertoo Toru Watanabesta, joka saapuu Hampurin lentokentälle 1980-luvun lopulla. Lentokentällä soi The Beatlesin Norwegian Wood, joka palauttaa Torun mieliin hänen opiskeluaikansa ja kauniin Naokon, jonka kanssa hän yritti selvitä ystävänsä itsemurhasta. Tuolloin 1960-luvun lopulla Japani muuttui rajusti: uudenlaiset vaikutteet (erityisesti länsimaiset) värittivät kulttuuria, yliopisto-opiskelijat nousivat barrikaadeille vastustamaan vallitsevaa järjestystä ja moderni kaupungistuva sekä teollistuva yhteiskunta jakoi perheet käytännössä eri säätyihin.

Kaiken tämän keskellä ristiriitaisten odotusten paineessa rakentavat ihmiset identiteettiään. Jotkut rakentavat identiteettinsä rutiineista, toiset kuluttamisesta ja kolmannet länsimaisista kirjoista ja musiikista. Ihmiset juovat alkoholia, kuuntelevat musiikkia ja harrastavat seksiä. Toru ei ole opiskelijana tai seuramiehenä erityisen taitava tai lahjakas, mutta hän pystyy luovimaan odotusten keskellä enimmäkseen ongelmitta. Hänen kuitenkin tilanteensa mutkistuu, kun Naokon lisäksi kuvaan astuu impulsiivinen Miduri. Seurauksena ei ole helppo rakkaustarina vaan kiehtova draama menetyksestä ja selviytymisestä perinteen ja modernin törmäyskohdassa.

Murakamin kerronta on vaivatonta -- ainakin kahden käännöksen kautta luettuna -- ja se imaisee helposti mukaansa.

Creative Illustration

Andrew Loomis, Creative Illustration. The Viking Press, New York, NY, USA, 1947.

Andrew Loomis (1892-1959) oli yhdysvaltalainen kuvittaja, joka kirjoitti useita piirtämis- tai kuvittamisoppaita. Näistä oppaista ainakin Creative Illustration on saavuttanut klassikon aseman. Kirjasta on yritetty saada uusintapainosta, mutta ilmeisesti Loomisin perikunta vastustaa ajatusta. Oma niteeni on Yorkshiren West Ridingista haalittu kulunut kirjastokappale, jonka sidonta on alkanut irvistellä ja kansien kangaskluutti repeillä.

Creative Illustration käsittelee kuvittamista ja siten olettaa piirtämisen perustaidot. Kirja on ajalta, jolloin mainoksia, esitteitä ja lehtiä kuvitettiin vielä käsin. Loomis esittääkin, että kuvittamisen tehtävä on saavuttaa jotakin: tuotteen myynti tai tarinan vahvistaminen.

Loomis esittelee väriteoriaa, viivan käyttöä, sommittelemista, perspektiivin käyttöä ja anatomian hallintaa. Loomisin käsi on vakaa ja esimerkit upeita.

The Secrets to Writing Great Comedy

Lesley Bown, The Secrets to Writing Great Comedy. Hodder Education, London, UK, 2011.

Lesley Bown on kirjoittanut artikkeleita, näytelmiä, televisio- ja elokuvakäsikirjoituksia, romaaneja, sketsejä ja kirjoittamisoppaita. The Secrets to Writing Great Comedy on nimensä mukaisesti opas sketsien, stand-up -esiintymisten, komediakäsikirjoitusten ja vitsien kirjoittamiseen. Kirja esittelee huumorin lähteitä (vastakohdat, harhautus, käänteinen tilanne, väärinymmärrys, liioittelu jne) edeten komedian kieleen ja rytmiin ja esitellen kirjoittamisprosessia lyhyistä vitseistä luonnoksiin, tarinoihin ja käsikirjoituksiin. Bown ottaa huomioon sitcomien ja stand-up -esiintymisten erityispiirteet niille omistetuissa luvuissa. Bown kertoo myös eri tapoja ja teitä kirjoitusten julkaisemiseksi.

Bown tarjoaa prosessin, jossa komedian opettelu aloitetaan yksittäisistä vitseistä ja harjoittelun myötä laajennetaan tarinoihin. Bownin kerronta ei  itsessään yritä olla hauskaa, mutta hän kirjoittaa lukuisia esimerkkejä vitseistä, kohtauksista ja tarinoista, jotka ehkä ovat. The Secrets to Writing Great Comedy on kevyt ja helppo johdanto kirjoittamiseen, jossa on huumoria. Suuria salaisuuksia kirjoittamisesta ei paljastu.

Jane Eyre

Charlotte Brontë, Jane Eyre (1847). Toimittanut ja esipuheen kirjoittanut Stevie Davies. Penguin Books, London, UK, 2006.

Charlotte Brontë (1816-1855) oli vanhin Brontën sisaruksista, jotka selvisivät aikuisikään, ja yksi kolmesta kirjailijasisaresta. Brontë kieltäytyi useista avioliittotarjouksista, jatkoi opiskeluaan ja toimi opettajana kunnes keksi kirjailijanuran, johon hän houkutteli siskojaankin. Koska naiskirjailijoihin suhtauduttiin nuivasti ja toisinaan jopa vihamielisesti, siskokset päättivät julkaista teoksensa salanimien suojista. Niinpä Charlotte Brontën esikoisteoksen Jane Eyre tekijä oli alkuun Currer Bell. Kirja oli jo julkaisuvuonnaan 1847 arvostelu- ja myyntimenestys, ja kirjoittajan henkilöllisyydestä käytiin kiivasta spekulointia.

Jane Eyre (suom. Kotiopettajattaren romaani) on 1800-luvun puolivälin tietämille sijoittuva kasvukertomus. Kirjan kertoja orvoksi jäänyt Jane Eyre kärsii ensin tätinsä nurkissa ei-toivottuna perheenjatkeena ja päätyy sitten julmaan sisäoppilaitokseen Lowoodiin, jonka esikuvana toimi Charlotten omat kokemukset Cowan Bridgessä; Oppilaitoksen huonot olosuhteet johtivat hänen kahden vanhemman siskon keuhkotautiin ja kuolemaan vuonna 1825. Jane Eyre kuitenkin selviää, opiskelee, opettaa ja hankkiutuu lopulta kotiopettajattareksi Thornhill Halliin ja rakastuu omaperäiseen työnantajaansa herra Rochesteriin. Miehellä on kuitenkin taustaa, ja sen paljastuessa Jane joutuu kamppailemaan kunniansa, moraalinsa ja itsenäisyytensä kanssa.

Kuten monissa 1800-luvun englantilaisissa romaaneissa, tässäkin tarinassa sääty ja sukupuoli ovat läsnä kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä.  Stevie Daviesin esipuheesta käy ilmi, että kirjan kirjoittamisen aikaan Englannissa käytiin kiivasta poliittista taistelua työläisten ja keskiluokan asemasta uudenlaisessa, teollistuvassa yhteiskunnassa. Vaikka Charlotte Brontë ei ollut poliittinen radikaali, Jane Eyre haastaa nämä kaksi viktoriaanisen yhteiskunnan määräävintä tekijää esittäen säädyt ja sukupuolet pohjimmiltaan samanarvoisina. Jotkut ovat nimenneet kirjan feministiseksi manifestiksi, koska se antaa äänen naiselle ja tämän näkemyksille asemastaan ja toiveistaan eri tapaan kuin edeltäjänsä.

Jane Eyren eli kertojan ääni on lumova ja jollain tapaa uskottava. Kirjan lumous ei kuitenkaan kanna täydellisenä aivan loppuun asti, vaan kerrontaa alkavat hidastaa pitkät julistukset ja koukeroiset vertauskuvat. Yhtä kaikki, Jane Eyre on kokonaisuutena kiehtova.

Pride and Prejudice

Jane Austen, Pride and Prejudice (1813). Johdannon kirjoittanut Ian Littlewood. Wordsworth, Ware, UK, 1999.

Jane Austen (1775-1817) kuvasi tarinoissaan 1800-luvun alun maata omistavan luokan avioliittopuuhia erityisesti naisten näkökulmasta. Sukujen varallisuus tapasi pilkkoontua jälkeläisten kesken, jolloin sopivia sulhasia, joilla oli riittävästi tuloja oikeanlaiseen elintapaan ja riittävän arvokas sukutausta, oli harvassa. Naisille naimisiin pääseminen oli kysymys paitsi asemasta myös elannosta; vanhatpiiat joutuivat elämään sukulaistensa hyväntekeväisyyden armoilla.

Pride and Prejudice (suom. Ylpeys ja ennakkoluulo) alkaa, kun Bennetien naapurikartanoon Netherfield Parkiin muuttaa nuori, naimaton mies herra Bingley. Bennetin perheessä on viisi tytärtä, joista vanhin aloittaa ajanmukaisen varovaisen soitimen Bingleyn kanssa. Bingleyn mukana kulkee rikas ja ylhäinen herra Darcy, joka suhtautuu maaseudun tanssiaisiin ja niiden ihmisiin etäisesti. Elizabeth Bennet, kirjan päähenkilö, rakentaa ylpeään Darcyyn kohdistuvista ennakkoluuloistaan muotokuvan, jonka kautta hän joutuu selvittämään itselleen asemaansa ja käsitystä itsestään.

Kirjan esittämä ajankuva rajautuu maalaisaateliin, jonka ylläpitämä hienovarainen sosiaalinen järjestelmä vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Seksuaalisen kiinnostuksen ilmaisemiseen keinot olivat vähäiset ja epäsuorat. Viesti ei luonnollisesti saanut olla liian vahva tai suora, mutta toimiakseen se ei saanut myöskään jäädä liian heikoksi -- tasapainottelu oli opittava jotenkin ja panoksena oli maine. Kaikessa kanssakäymisessä kulki mukana suvun asema ja maine sekä perheen nauttimat tulot. Ongelmia tällaisessa yhteisössä olivat sellaiset, joiden tausta ei ollut kaikkien tiedossa ja jotka siten saattoivat keksiä itselleen sopivan tarinan.

Austen rakentaa tarinansa taidokkaasti. Kohtauksissa on panoksia, käänteitä ja toimivia henkilöhahmoja, joista jotkut asettavat monet aikakauden tavat koomiseen valoon. Kerronta on mehukasta, jos kohta koukeroista, romantiikan ajan englantia.

Molloy

Samuel Beckett, Molloy. Ranskankielisestä alkuteoksesta Molloy (1951) suomentanut Raili Phan-Chan-Thé. Otava, Helsinki, 1968.

Irlantilainen Samuel Beckett kirjoitti myöhemmällä iällään vaikeita, absurdeja mutta erinomaisen hauskoja tarinoita. Esimerkiksi Mercier ja Camier kertoo kahden miehen yrityksistä lähteä kaupungista. Watt puolestaan kertoo palvelijasta, joiden kosketus todellisuuteen on murentunut ja murenee. Molloy oli ensimmäinen romaani, jonka Beckett kirjoitti ranskaksi yrittäessään etääntyä esikuvistaan Joycesta, Eliotista ja Woolfista. Beckett sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon näytelmistään, romaaneistaan ja novelleistaan vuonna 1969.

Molloy on tarina kahdesta miehestä. Molloy on vanha ja kainalosauvoin liikkuva mies, joka on matkalla tapaamaan äitiään. Hänellä on omituisia tapoja, käsittämättömiä uskomuksia ja vain hapuileva ymmärrys maantieteestä tai muiden ihmisten motiiveista tai sosiaalisesta kanssakäymisestä ylipäätään, mutta kompastelevan logiikan alla on pitkälle koulutettu ja analyyttinen mieli. Moran on yksityisetsivä, joka saa tehtäväkseen etsiä Molloyn. Hän on äärimmäisen pedanttinen ja tyrannisoi poikaansa sekä palvelijaansa. Lähtiessään suorittamaan tehtäväänsä hän alkaa muuttua Molloyn kaltaiseksi: hänen polvensa kipeytyy niin, ettei hän voi kävellä, ja hänen ajatuksen juoksunsa alkaa rapistua yhä absurdimmaksi.

Beckett ei ole helpoimmasta päästä, mutta Molloyn kohellusta lukiessa saa nauraa ääneen.

A World Undone

G. J. Meyer, A World Undone: The Story of the Great War, 1914 to 1918. Bantam Dell, New York, NY, USA, 2006.

Yhdysvaltalainen G. J. Meyer opiskeli kirjallisuutta ja työskenteli toimittajana ja yliopistolehtorina ennen kirjailijan uraansa. Hän on kirjoittanut tietokirjoja mm. Tudor-hallitsijasuvusta ja yhdysvaltalaisista henkirikoksista.  A World Undone käsittelee ensimmäistä maailmansotaa, jonka aikalaiset tunsivat suurena sotana.

Kirja alkaa Sarajevon laukauksista, jotka tappavat Itävalta-Unkarin ruhtinaan Franz Ferdinand von Habsburgin. Tapahtumia taustoittaakseen Meyer kokoaa yhteenvedon Itävalta-Unkarista, äskettäin Balkanilta vetäytyneestä Ottomaanien imperiumista ja syntyneestä valtatyhjiöstä. Kirja käsittelee perusteellisesti (kirjan kattaman ajanjakson huomioon ottaen) kansainvälisen kriisin, joka seuraa Itävalta-Unkarin Serbialle esittämästä uhkavaatimuksesta, diplomaattiset ponnistelut sodan estämiseksi ja eri maiden kankeiden sotilaallisten uhkakuvien ja vielä kankeampien liikekannallepanosuunnitelmien aiheuttamat ongelmat. Venäjä ei voinut tehdä osittaista liikekannallepanoa ja siten rauhoittaa Saksan sodanjohtoa. Esimerkiksi Saksa ei voinut tehdä liikekannallepanoa hyökkäämättä Luxemburgiin ja Belgiaan. Kun Saksa hyökkäsi Belgiaan, Englanti ei voinut enää jäädä katsomaan sivusta. Vaikka pelissä oli juonikkaita virkamiehiä ja diplomaatteja, hallitsijat eivät jarruttaneet kriisin eskaloitumista. Sodan alussa Euroopassa hallitsi neljä itsevaltiasta: Saksan Kaiser Vilhelm II (Hohenzoller), Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosef I (Habsburg), Venäjän tsaari Nikolai II (Romanov) ja Ottomaanien sulttaani Mehmet V, joista kaikki katsoivat valtakuntiensa ja arvovaltansa vähenemistä huolestuneena. Sotaa pidettiin yhtenä lääkkeenä arvovallan palauttamiseen.

Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen, jossa tasaveroiset modernit armeijat ottivat yhteen. Vaikka tykistö osoittautui tehokkaimmaksi aselajiksi, konekiväärit pysäyttivät hyökkäyksiä ja junayhteydet mahdollistivat nopeat joukkojen siirrot, monet keskeisistä upseereista elivät vielä ratsuväen ja syvyyteen johtavien läpimurtojen aikaa -- monet heistä olivat saaneet koulutuksensa ratsuväessä. Ranskassa oli vieläpä vallalla offensiivikultti, jonka taktinen ohjeistus suosi aina hyökkäystä. Uusi teknologia ja kankea, vanha taktiikka johti valtaviin miestappioihin sekä itä- että länsirintamalla. Jotkut kenraaleista omaksuivat uudenlaisia, miehiä säästäviä taistelutapoja, mutta monet aivan ylimmistäkään johtajista eivät muuttaneet ajatteluaan neljässä vuodessa. Länsirintamalla yksikään kenraali ei onnistunut kampanjoillaan pääsemään asettamiinsa tavoitteisiin, mikä söi heidän uskottavuuttaan siviilihallinnon silmissä (missä sellainen oli).

Sota päättyi aikanaan, kun eurooppalaiset valtiot olivat käyttäneet loppuun sukupolvien ajan kootut voimavaransa (Liittoutuneet saivat ratkaisevia vahvistuksia Yhdysvalloista). Tuloksena oli 10 miljoonaa kuollutta sotilasta, miljoonia kuolleita siviileitä, ja vielä useampia haavoittuneita. Meyer toteaa, ettei Eurooppa ollut sodan jälkeen enää entisensä. Neljästä itsevaltiaasta ei ollut sodan jälkeen jäljellä ainuttakaan - monessa maassa itsevaltius purettiin ja korvattiin uusin järjestelmin, jotka enemmän tai vähemmän horjuivat seuraavaan sotaan asti

Meyer käsittelee sotaa armeijoiden tasolla ja pureutuu kaikkiin merkittäviin offensiiveihin, niiden tavoitteisiin ja tuloksiin. Narratiivi taukoaa hetkittäin merkittävien johtajien, sotaan osallistuvien maiden tai sodassa esiintyneiden ilmiöiden taustoittamiseen. A World Undone on erinomaista sotahistoriaa.

Dubrovskij

Aleksandr Puškin, Dubrovskij. Venäjänkielisestä alkuteoksesta Дубровский (1841) suomentanut J. A. Hollo. WSOY, Porvoo, 1963.

Venäläinen Aleksandr Puškin (1799-1837) on niitä harvoja kirjailijoita, jotka ovat kuolleet kaksintaistelussa. Lyhyeksi jääneestä elämästään huolimatta Puškin ehti runoillaan ja romaaneillaan saavuttaa aseman modernin venäläisen kirjallisuuden perustajana. 

Dubrovskij on keskeneräiseksi jäänyt vuonna 1832 kirjoitettu ja Puškinin kuoleman jälkeen vuonna 1841 julkaistu romaani. Venäläinen kartanonherra ja kenraali Trojekurov riitaantuu naapurinsa kanssa ja juonii tältä tilukset. Naapuri kuolee menetyksiinsä, mutta tämän poika ottaa asiakseen kostaa. Niinpä seutua alkaa piinata jalo rosvoruhtinas Dubrovskij. Kosto olisi yksinkertainen, ellei Trojekurovilla sattuisi olemaan kaunista tytärtä.

Dubrovskij on lyhyt tarina, joka jää hieman kesken. Kirjailija suunnitteli tästä kaiketi suurempaa kokonaisuutta. Oli miten oli, Puškin kerronta on sujuvaa ja vaivatonta, mutta suuria tunteita kirja ei herätä. 

Nälkävuosi

Aki Ollikainen, Nälkävuosi. Siltala, Helsinki, 2012.

Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi oli vuoden 2012 Finlandia-ehdokas. Sille myönnettiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto.

Kirja kertoo 1860-luvun suurista nälkävuosista, kun talvet ovat kylmiä, kun jäät eivät väisty ennen kesäkuuta ja kun loputtomat sateet ja lopulta halla pilaavat sadot. Marja lähtee lapsineen kerjuulle, kun torpasta loppuu ruoka ja isäntä vaipuu vuoteen pohjalle pysyvästi. Sillä tiellä Marja ei ole yksin. Kerjäläisiä on paljon, eivätkä köyhien pitäjien talot pysty ruokkimaan tulijoita.  Kulkijoita niittävät kylmä, nälkä ja taudit. Vain unet antavat hetken rauhan jäytävältä nälältä, kunnes kylmyys tai kovat kourat kuristavat unen painajaiseksi.

Huonot ajat eivät kosketa kaikkia samalla tavoin, joten kaupungissa oppineet veljekset selviävät vähemmällä. Siinä ehtii hieman huokailla mainettaankin. Senaattorin harteita painaa pienen ja köyhän maan kohtalo, kun hän yrittää tähyillä horisontin taa uutta nousua toivoen.

Ollikainen ei selitä eikä luennoi. Kerronta on tiivistä, mutta se välittää erinomaisesti epätoivon, kiristyneet sosiaaliset välit ja lohduttoman rappion, josta rahvas saa selvitä omin avuin. Nälkävuosi on erinomainen.

Tappaja

Lee Child, Tappaja. Englanninkielisestä alkuteoksesta One Shot (2005) suomentanut Tero Kuittinen. Karisto, Hämeenlinna, 2010.

Lee Childin yhdeksäs Jack Reacher -romaani sijoittuu indianalaiseen kaupunkiin. Mies ampuu viisi ihmistä ruuhka-aikaan toimistotalon edustalle ja jättää jälkeensä tukun raskauttavia todisteita. Kuulusteluissa mies pysyy vaiti lukuunottamatta vaatimusta saada paikalle Jack Reacher, entinen sotilaspoliisi. Reacher saapuu kaupunkiin, mutta pitää pidätettyä yhtä syyllisenä kuin syyttäjäkin. Kun Reacheria yritetään sitten mukiloida, hän pistää isomman vaihteen silmään.

Childin tarina on rikospulppia, mutta kerronta loksahtelee kohdalleen mainiosti.  Flunssainen päivä kulkee kuin siivillä.  Kirjasta on tehty Pittsburghiin sijoittuva elokuvasovitus Jack Reacher - Tappajan jäljillä, jossa Tom Cruise näyttelee 195-senttistä ja110-kiloista miehenjärkälettä.