Sébastien Japrisot, A Very Long Engagement. Ranskankielisestä alkuteoksesta Un long dimanche de fiançailles (1991) englanniksi kääntänyt Linda Coverdale. Vintage (Random House), London, UK, 2003.Ranskalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja Sébastien Japrisot (1931-2003) julkaisi ensimmäisen romaaninsa 17-vuotiaana. Japrisot, oikealta nimeltään Jean-Baptiste Rossi, käänsi englanninkielistä kirjallisuutta ranskaksi, teki mainos- ja viestintätöitä ja kirjoitti palkintoja ansainneita rikosromaaneja. A Very Long Engagement muistuttaa rikosromaania, mutta murha ja kerronta eivät aivan noudata sen perinteitä.
Talvella 1917 Sommen taisteluissa viisi ranskalaista sotilasta kuljetetaan ei-kenenkään-maalle kädet sidottuina rangaistuksena itsensä tahallisesta vahingoittamisesta. Pelkureiden saksalaiseen kivääri- tai tykistötuleen pakottamisen oli tarkoitus antaa esimerkki ranskalaisille joukoille ja vahvistaa heidän moraaliaan sodassa, jossa sotilaat pelkäsivät omaa esikuntaansa enemmän kuin vihollista (ja usein hyvästä syystä). Yksi tuomituista on nuori kalastaja Manech, joka ehti kihlautua ennen sotaa.
Sota loppuu, mutta Manech ei palaa sodasta. Mathilde, hänen kihlattunsa, saa sekavan viimeisen kirjeen Manechilta, virallisen tiedon kaatuneesta ja myöhemmin yhteydenoton Sommessa paikalla olleelta kersantilta, joka kertoo tapahtumien todellisen kulun. Kersantin tarina herättää kuitenkin kysymyksiä, ja Mathilde alkaa selvittää vuoden 1917 tammikuun alun tapahtumia Bingo Crépusculen tai Bing au Crépusculen kaistalla. Mathilde alkaa etsiä silminnäkijöitä, mutta rekistereitä ei ole tarjolla, joten ihmisiä on vaikea löytää. Paikalla olleista sota tai tauti on niittänyt melkein kaikki. Mathilde taistelee kärsivällisesti aikaa, etäisyyttä ja omaa liikuntakyvyttömyyttään vastaan. Sota on kuitenkin jauhanut ihmishenkien mukana totuuden tai paremminkin synnyttänyt uuden, joka ei kyseenalaista jaettuja mitaleita tai ylennyksiä. Mathilden tutkimukset eivät ole harmittomia.
Ranska on sodan jälkeen henkisesti riekaleina. Kaikissa suvuissa on kaatuneita, ja entisillä taistelukentillä hautautuneet räjähtämättömät kranaatit heräävät pitämään muistoa yllä. Japrisot esittelee elämää keskiluokkaisen hyvinvoinnin alapuolella, missä moni suhde tai kohtalo on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Miesten ollessa sodassa naiset ovat tulleet toimeen kuka mitenkin. Kontrasti hyväosaiseen Mathildeen on syvä. Hän rekonstruoi pala palalta vuosien takaisia tapahtumia talvisella rintamakaistaleella eikä kiinnitä mitään huomiota nykyhetkeen. Kun Eurooppa jo sulattelee kubismia, ekspressionismia ja käsitetaidetta, Mathilde tekee sarjan maalauksia, jotka pysäyttävät ajan tallentamalla kukkien ohimenevän väriloiston.
A Very Long Engagement käsittelee ensimmäistä maailmansotaa kertomusten kautta. Kerronta kulkee siis osin preesensissä, osin kirjeiden imperfektissä. Tapahtumat kulkevat Sommella tarinoina, joita Mathilden haastattelemat veteraanit kuvailevat vuolaasti. Hänen saamansa kirjeet kuvaavat kiemuraisia kohtaloita ennen sotaa ja sodan jälkeen. Palapeli vie lukijan mukanaan.
Kirja jatkaa ponnisteluitani ihminen sodassa ja vive la france -lukuhaasteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti