Charles Dickens, Oliver Twist, or, the Parish Boy's Progress (1837). Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Philip Horne. Penguin Books, London, UK, 2003.Oliver Twistin äiti kuolee synnytykseen, ja poika kasvaa seurakunnan orpokodissa. Hyväntekeväisyys, eli orpokodin pyörittäminen, on joillekin toimeentulo, ja jokainen lantti, joka säästyy ruoasta ja vaatteista, kilahtaa johtajan taskuun. Kun Oliver on yhdeksän, hän on kyllin vanha köyhäintaloon, missä hän eräänä päivänä erehtyy pyytämään toisen annoksen laihaa puuroa.
The gruel disappeared, and the boys whispered each other and winked at Oliver, while his next neighbours nudged him. Child as he was, he was desperate with hunger and reckless with misery. He rose from the table, and advancing, basin and spoon in hand, to the master, said, somewhat alarmed at his own temerity--Seuraa kohtuuttomia rangaistuksia. Lopulta köyhäintaloa hallinnoiva lautakunta päättää maksaa viisi puntaa kenelle tahansa, joka vie tämän vinoon kasvaneen ja kuriin tottumattoman pojan näkyvistä. Oliver kuitenkin karkaa Lontooseen mutta ajautuu siellä taskuvarasliigan kynsiin.
'Please, sir, I want some more.'
The master was a fat healthy man, but he turned very pale. He gazed in stupified astonishment on the small rebel for some seconds, and then clung for support to the copper. The assistants were paralysed with wonder, and the boys with fear.
Charles Dickens ei säästele vastakkainasettelussaan. Taustalla on benthamilainen köyhäinhoitolaki vuodelta 1834, jonka nojalla köyhät saivat apua ainostaan työtä vastaan. Köyhyys oli vallitsevan näkemyksen mukaan seurausta laiskuudesta ja kurittomuudesta, ja köyhäintalojen kehnojen olojen oli määrä motivoida asukkaat parantamaan omaa tilannettaan. Kuitenkin ne tuottivat samat olosuhteet, jotka laki oli säädetty korjaamaan. Kuten muutkin orvot, Oliver on nälästä liian heikko tehdäkseen mitään.
Eikä Oliver pakonsa lisäksi teekään mitään koko kirjassa vaan kiertää puhdasta viattomuutta hohtaen eri tahojen potkittavana ja hellittävänä. Koko henkilökaarti muodostuu jäykistä pahvinukeista, jotka ovat joko roistoja tai kunnon kansalaisia. Ainoastaan prostituoitu Nancy keinuu ääripäiden välillä, ja hänen tekemisistään ja päätöksistään vähäinen jännite romaaniin syntyykin. Dickens pyörittelee kohtaamisia tarjoten vuoropuhelua ja sen vuolasta tulkintaa. Hänen kuuluisaa huumoriaan on niukalti.
Oliver Twist ilmestyi jatkokertomuksena Dickensin toimittamassa lehdessä vuodesta 1837 vuoteen 1838 eli juuri kuningatar Victorian valtakauden alussa. Esipuheessa Philip Horne toteaa Dickensin itse työskennelleen lapsena tehtaassa. Varasliigan johtajallakin oli esikuvansa todellisuudessa. Näistä ei kuitenkaan synny mielenkiintoista tarinaa. Jos tuon ajan Englannissa olikin korjattavaa, on tämä Dickensin järjestyksessään toinen romaani puisevaa luettavaa.
Juuri kirjoittelen arviotani Charles Dickensin David Copperfieldistä ja ajattelin, miten tämänkin haluaisin joskus lukea. Hauskaa siis, että törmään siihen saman tien blogissasi, jonne päädyin tsekkaamalla, keitä uusia jäseniä blogini on saanut :) Dickens on yksi mielikirjailijani, mutta tämä Oliver Twist on vielä lukematta. Toivon olevani eri mieltä kanssasi puisevuudesta. Tähän mennessä Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit on ollut ainoa Dickensin kirja, josta en ole pitänyt ja joka on jäänyt kesken.
VastaaPoistaPhilip Horne toteaa kirjan johdannossa, että Oliver Twist yllätti lukijat, koska Pickwick-kerhon jälkeenjääneiden paperit, Dickensin ensimmäinen romaani (tai jatkokertomus), oli hauska. Kyllä kirjoista tarttuu ainakin ajankuva.
VastaaPoistaAion lukea lisää Dickensiä. Pidin Dickensistä ennen kuin luin yhtään hänen teostaan, eivätkä Oliver Twist ja Kaksi kaupunkia ole horjuttaneet mielipidettäni. :-)