Outi-Illuusia Lilja, Värillisiä ihmisiä. ntamo, Neuerstedt, Saksa, 2015. ArvostelukappaleOuti-Illuusia Liljan runokokoelma Värillisiä ihmisiä (2015) on oikeastaan kokoelma kuvia. Arkiset tilanteet tai ohimenevät hetket välittyvät erilaisista näkökulmista. Ympäristö personifioituu ja saa intention. Runo saattaa tarttua auto-onnettomuuteen, putkiremonttiin, vuodenaikojen vaihtumiseen, julkisen liikenteeseen tai öiseen rantaan.
Aallot saapuvat paikalle yksitellenRunon puhuja on usein ulkopuolinen tarkkailija. Auto-onnettomuus välittyy sivustakatsojan silmin, putkiremontti asiakkaan. Milloin äänessä on runon minä, kokemukset tulevat tilanteen sisältä mutta edelleen ulkoisten tapahtumien kuvailuina. Runoissa on kokemuksellisuutta, mutta runot eivät tunnu antavan kokemukselle merkitystä. Toki rakkaus tai ihastuminen on myös kysymyksiä eli epävarmuutta, mutta se on ennen kaikkea värejä.
puut jonottavat,
kävelytie on totinen
vesiraja jättää yöhön uudet jäljet
Minulla ei ole lempiväriä (pakon edessä sanon harmaa), enkä osaa yleensä asettaa yksittäisille väreille suurta painoa, koska ne muuttuvat ympäröivien värien mukaan. Kokoelman runoissa värit henkivät selvästi valkoisen ja mustan, vihreän ja sinisen symboliikkaa, mutta en päässyt niiden kanssa ilmiselvän tuolle puolen. Esimerkiksi violetti tuntuu tarjoavan kontrastin muille adjektiiveille; se ikään kuin nostaa kohteensa esiin kuin puhdas pigmentti murretusta taustasta.
Oikeastaan Liljan sanojen käyttö muistuttaa palettiveitsen jälkeä: runot ovat kauttaaltaan paksun symboliikan voitelemia. Niiden rosoiset sävyt ja rekisterit vaihtuvat nopeasti. Tulkinta on aina vaikeaa, mutta nyt tulkintaa vaikeuttaa sanojen käytön epätarkkuus: paksu sana-aines ja runsaat kielikuvat karkaavat useisiin eri suuntiin, mikä korostuu pitkissä runoissa. Runoista tulee arvoituksia.
Runoissa värillisiä eivät kuitenkaan ole pelkästään ihmiset vaan melkein kaikki muukin. Pinnoissa on tekstuureja, kuvioita, raitoja ja ruutuja. Runot ovat maalauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti