Joseph F. O'Callaghan, Reconquest and Crusade in Medieval Spain. University of Pennsylvania Press, Philadelphia, PA, USA, 2003.Yksi keskeinen teema Euroopan keskiajan historiassa on muslimien ja kristittyjen taistelu Välimeren herruudesta. Lukuisat ristiretket pyhälle maalle ja yritykset perustaa sinne pysyvä kristitty valtakunta ovat saaneet runsaasti huomiota. Kun ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin 1099, Espanjan takaisinvalloitus muslimeilta oli ollut käynnissä jo kolmesataa vuotta.
Joseph F. O'Callaghan on Espanjan keskiajan historiaan erikoistunut historian emeritusprofessori. Hänen kirjansa Reconquest and Crusade in Medieval Spain on yritys nostaa esiin Pyreneiden niemimaan keskiaikaiset ristiretket. Syyn reconquistan nauttiman vähäisen huomion O'Callaghan sysää ranskalaisten sekä englantilaisten että amerikkalaisten historioitsijoiden harteille. Ranskalaiset osallistuivat ponnekkaasti pyhän maan ristiretkiin, joten ne koetaan osaksi maan historiaa. Anglosaksisten historioitsijoiden keskiaikakiinnostus keskittyi Ranskan ja Englannin köydenvetoon ja sitä kautta Pyreneiden eteläpuoli jäi vähäisemmälle huomiolle.
O'Callaghan pyörittelee alkuun ristiretki-ilmiötä. Espanjan takaisinvalloitusta ei ole mielletty ristiretkeksi tai joukoksi ristiretkiä, mutta kirjoittaja huomauttaa, että valloituksiin osallistuvat nauttivat samoja etuja kuin pyhälle maalle suuntautuvat soturit: Synnit annettiin anteeksi, ja kuolema valloitusretkellä johti ikuiseen elämään paratiisissa. Espanjan koettiin kuuluvan kristityille, ja takaisinvalloituksen tarkoitus oli palauttaa se vääräuskoisten käsistä kirkon huomaan. O'Callaghanin näiden piirteiden ja paavien tekemien julistusten takia on vaikea enää erottaa Espanjan sotaretkiä muista ristiretkistä.
Sitten kirja kuvailee ristiretkien vaiheita. Pyreneiden niemimaa oli jakautunut pieniin kuningaskuntiin, pohjoiset kristittyjä, eteläiset islaminuskoisia. Vuonna 711 Pohjois-Afrikan maurit (--> lat. Mauretania) olivat valloittaneet osan niemimaasta sotkeutuessaan visigoottikuninkaiden keskinäisiin sotiin. Kymmenen vuotta myöhemmin pienistä kahakoista kasvoi sotaretkien historia, joka sai pian uskonnollisen leiman ja tarjosi myös esimerkiksi reippaammille frankkiylimyksille väylän toteuttaa soturieetostaan. Espanjaan perustettiin hengellisiä ritarikuntia samaan tapaan kuin pyhälle maalle suuntautuvien retkien tueksi, mutta, toisin kuin pyhällä maalla, Espanjassa ritarikunnat pystyivät toimimaan tehokkaasti yhdessä muiden ritarikuntien ja maallisten armeijoiden kanssa.
O'Callaghan käy läpi myös aikakauden sotilaiden varusteita, aseita ja taktiikkaa. Hän käyttää paljon sivuja kuvaillessaan sotilaiden työsuhdetta ja erityisesti ristiretkien rahoitusta, joka oli kokoelma erilaisia veroja (maalliset ruhtinaat työnsivät kätensä myös kirkon kukkaroon) ja ryöstösaalista. Lisäksi hän kuvaa ristiretkiin liittyviä rituaaleja: liittymistä, sotaan lähtemistä, sotimista ja sodasta palaamista.
Reconquest and Crusade in Medieval Spain käyttää modernin tutkimuksen lisäksi sekä keskiaikaisia kristittyjä että islamilaisia lähteitä, joista kumpuaa liioittelun, myyttien ja ilmestysten värittämä tarina. Kirja keskittyy nimenomaan ristiretkiin, eikä niemimaan roomalaista taustaa, visigoottien päätymistä sinne, keskiaikaisen Espanjan kulttuuria tai ristiretkien seurauksia käsitellä. Kirja on mielenkiintoinen ja täynnä asiaa mutta kuivahko.
Kirja jatkaa ponnisteluitani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti