Treasure Island

Kuva: WIKIPEDIA /
public domain

Robert Louis Stevenson, Treasure Island (1883). Project Gutenberg E-Book, http://www.gutenberg.org/ebooks/120, 1994.

Olipa kerran nuori Jim Hawkins, joka piti majataloa yhdessä äitinsä kanssa. Eräänä päivänä majataloon muutti vanha merikapteeni, joka sitten kuoli terrorisoituaan jonkin aikaan muita asukkaita käytöksellään, tarinoillaan ynnä humalaisella jollotuksellaan. Miehen vähäisestä jäämistöstä löytyi lokikirja ja kartta, jotka Jim noukki kainaloonsa juuri ennen kuin joukko kelmejä saapui etsimään merikapteenia. Virkavalta hääti roistot, ja Jim toimitti kartan kylän lääkärin tohtori Liveseyn ja aatelisen Trelawneyn ihmeteltäväksi.

The paper had been sealed in several places with a thimble by way of seal; the very thimble, perhaps, that I had found in the captain's pocket. The doctor opened the seals with great care, and there fell out the map of an island, with latitude and longitude, soundings, names of hills and bays and inlets, and every particular that would be needed to bring a ship to a safe anchorage upon its shores.

Kartta oli tietenkin aarrekartta. Varakas Trelawney varusti nopeasti laivan, jolta löytyi paikka myös Jimille. Vaikka kapteeniksi löytyi suoraselkäinen Smollett, Trelawney erehtyi palkkaamaan miehistöön runsaasti kuolleen miehen entisiä tuttavia -- erityisesti kokiksi jalkapuolen Long John Silverin -- eikä aikaakaan niin keulakastellissa kyti jo kapina. Trooppisen saaren rantavesissä naamiot sitten putosivat.

If the conduct of the men had been alarming in the boat, it became truly threatening when they had come aboard. They lay about the deck growling together in talk. The slightest order was received with a black look and grudgingly and carelessly obeyed. Even the honest hands must have caught the infection, for there was not one man aboard to mend another. Mutiny, it was plain, hung over us like a thunder-cloud.

Robert Louis Stevensonin vauhdikas Treasure Island (1883) ilmestyi alunperin jatkokertomuksena nuorille (pojille) suunnatussa lehdessä. Tarinana se ei ollut omaperäinen-- merirosvojuttuja olivat kirjoittaneet muutkin --mutta siitä tuli kritiikki- ja myyntimenestys nimenomaan sujuvan kerrontansa vuoksi. Kaikin puolin tavallisen jos kohta neuvokkaan Jimin kautta lukija seuraa vähän epävarmaa ja nuorta sankaria aikuisten maailmassa, missä panokset ovat korkeat, missä auktoriteettia on monenlaista ja missä kullanhimo polttaa kaikkia, hyviä ja pahoja. Kertojana Jim muistelee vain sen, mitä tapahtui eikä loihe laulamahan kaikkia tuntemuksiaan tai saamiaan opetuksia. Tyylikäs romaani alusta loppuun.